Marseille

Edeltävä viikko oli lomaa, mikä tarkoitti vihdoin aikaa poistua hetkeksi Pariisista. Lauantai-aamuna juna lähti Pariisista kohti etelää, ja saavuimme Marseilleen kolme tuntia myöhemmin. Vastassa oli raikas ilma, auringonpaiste, kalantuoksuinen satama, saippuakojut, silmänkantamattomiin jatkuva sininen meri ja purjeveneet. Kontrasti Pariisiin verrattuna oli niin suuri. Jotenkin sitä huomasi kuinka paljon oli kaivannut veden läheisyyttä. Sen tuoksua, ääntä ja suuruutta. Auringonlaskun värejä aalloissa.



Rakastin Marseillessa sitä kuinka satama oli elävästi kaiken keskipisteenä ja kaupunki rakentui sen ympärille. Vanhassa satamassa oli ihana tunnelma. Ihmiset nauttivat auringosta kivimuureilla tai satamaa ympäröivillä terasseilla, kalastaja-alukset, purjeveneet ja huvipurret lähtivät ja palasivat, rannalla oli aina joku kalassa ja maassa oli suomuja. Näimme myöhemmin reissullamme monta muutakin satamaa eri kaupungeissa, eikä mikään niistä ollut lähellekään Marseillen veroinen.





Huomasin, että Marseillesta on vähän hankala muodostaa selkeää kokonaiskuvaa. Kaupungissa vastustamatonta on meren läheisyys, varsinkin kun satama on niin elävä ja upeaa luontoa on aivan käden ulottuvilla. Mutta toisaalta esimerkiksi rakennuskanta on suurilta osin melko uutta tai uusvanhaa ja kadut ovat vähintään yhtä likaisia kuin Pariisissa, mutta eivät yhtä kauniita. Toisaalta pidän siitä, että kaupunki on rehellisen rosoinen ja hienostelematon - tunnelma on aivan toinen kuin Rivieralla. Marseillen lippu ja vaakuna ovat muuten Suomen lipun kaksoisolentoja.