Salut!
Orientaatiopäivät ovat nyt takana ja koulun tulisi alkaa huomenna. Ainoa ongelma on se, että lukujärjestysten toimittamisessa on ollut jokin ongelma, enkä edelleenkään ole saanut omaani. Minulla ja monella muulla ei siis vielä ole hajuakaan milloin ja missä huomenna tulisi koululla olla. Mais c'est la France...
Viime päivät ovat olleet täynnä ihmisiin tutustumista, ranskalaista byrokratiaa, seikkailua ympäri Pariisia, metroasemilla suunnistamista, viinilasillisia brasseriessä ja Seinen rannalla, kasvavia paperipinoja työpöydällä, hyvien lounaspaikkojen etsintää, epämääräisiä suunnitelmia, unohtuneita nimiä ja spontaaneja päätöksiä.
Kaikki on edelleen hyvin epävarmaa: vielä ei tiedä kuka on sellainen josta tulee ystävä, vielä ei tiedä millaiseksi elämä täällä muovautuu. Muuta ei auta kuin ottaa askeleen kerrallaan ja katsoa minne päätyy. Pää käy kaiken aikaa ylikierroksilla kun yrittää muistaa asioita, löytää oikean kielen ja tottua uusiin tapoihin.
Mutta tämä
kaupunki - oikeasti -
tekee vaikeista asioista helpompia kestää. En edelleenkään voi uskoa, että saan asua tässä kaupungissa kokonaisen vuoden. Pariisissa on ERITTÄIN helppo viihtyä, tiedättekö. On loputtomasti asioita joita tehdä ja nähdä ja kokea. Ja yksinkertaiset asiat tuntuvat täällä jotenkin niin erityisiltä. Leivän tai leivoksen ostaminen, kirjakaupoissa vaeltelu, puistossa istuminen, pelkkä kahvi tai viini. Se kuinka ruokakaupasta voi ostaa todella hyvän viinin kolmella eurolla. Se kuinka kadulla voi auttaa vanhusta kivetyksen yli ja huomata käyvänsä korttelin verran keskustelua ranskalaistuneen brittirouvan kanssa. Tai tavata ranskalaisen joka tuntee suomalaista kirjallisuutta. Välillä voi tuntea asuvansa pikkukaupungissa ja välillä hämmästellä sitä kuinka suurta kaikki on. Ja ehkä se on vain alun innostusta, mutta jotenkin sitä tietää, että tulee rakastamaan tätä paikkaa, päivä päivältä enemmän.
tekee vaikeista asioista helpompia kestää. En edelleenkään voi uskoa, että saan asua tässä kaupungissa kokonaisen vuoden. Pariisissa on ERITTÄIN helppo viihtyä, tiedättekö. On loputtomasti asioita joita tehdä ja nähdä ja kokea. Ja yksinkertaiset asiat tuntuvat täällä jotenkin niin erityisiltä. Leivän tai leivoksen ostaminen, kirjakaupoissa vaeltelu, puistossa istuminen, pelkkä kahvi tai viini. Se kuinka ruokakaupasta voi ostaa todella hyvän viinin kolmella eurolla. Se kuinka kadulla voi auttaa vanhusta kivetyksen yli ja huomata käyvänsä korttelin verran keskustelua ranskalaistuneen brittirouvan kanssa. Tai tavata ranskalaisen joka tuntee suomalaista kirjallisuutta. Välillä voi tuntea asuvansa pikkukaupungissa ja välillä hämmästellä sitä kuinka suurta kaikki on. Ja ehkä se on vain alun innostusta, mutta jotenkin sitä tietää, että tulee rakastamaan tätä paikkaa, päivä päivältä enemmän.
Wrote by jemina