Autumn feelings

 

Pariisin syksy on ollut pitkä ja lämmin, lehdet ovat putoilleet ja vaihtaneet väriään hiljalleen, melkein huomaamatta. Kun päivät vaihtuivat marraskuuksi, kylmät tuulet puhalsivat kaupunkiin harmaita pilviä ja sateita.

Ehkä koskaan ennen ei kuukauden vaihtuminen ole tuntunut näin vahvalta ja selkeältä. Lokakuu oli aurinkoinen, lämmin, oli loma ja Etelä-Ranska, oli päiviä sandaaleissa ja t-paidoissa. Marraskuussa maailma siirtyi talviaikaan ja illat olivatkin yhtäkkiä pimeitä. Aamuisin ja iltaisin ei ulkona enää tarkene ilman takkia, huivia ja sukkia, mutta täydessä metrossa ne ovat aina liikaa. Päivän jatkunut sade saa kadut lainehtimaan ja jalat märiksi. Kylmä tuuli puhaltaa hartiat kasaan ja kasvot painuksiin.

Mutta sitten on se kaikki mikä on lohdullista marraskuun pimeydessä. On joulunalusaika, lämpimät valot, paksut huivit, kotoisat baarit, vin chaud, akustinen kitaramusiikki perjantai-illassa, Saint-Germain-des-Présin opiskelijakorttelien halvat kuppilat, Shakespeare & Companyn yläkerran kirjasto - natisevat tuolit, kirjojen kellertävät sivut, joku soittamassa pianoa ja sateen ropina katossa - se, kun katsoo välillä sateenvarjon alta oikeasti ympärilleen ja huomaa miten kauniilta kaupungin valot näyttävät sateella, se, kun kaveri huijaa pubissa kanelisen sangrian äärellä istuessa että ulkona sataa lunta ja huomaa oikeasti toivovansa että se olisi totta, koti-illat, ihanat museot joissa vaeltaa ja löytää ne asiat joista pitää, päivien laskeminen siihen, että kaupungin jouluvalot syttyvät ja joulumarkkinat alkavat, päivien laskeminen siihen, että on perheen ja kissojen luona - tätä kaikkea on marraskuu juuri nyt. 

Bon mois de Novembre à tous!