Light and grey

Hetken jo tuntui, että joku voi viedä kaupungilta valon.

Kadut olivat harmaita, sumuisia ja sateen peittämiä. Sitten pitkän päivän jälkeen sateisena torstaina taivas oli yhtäkkiä kirkkaan sininen.

Ihmisillä on edelleen vapaus kirjoittaa, piirtää, laulaa, maalata, veistää tai huutaa mitä heidän täytyy sanoa. Elämässä on edelleen naurua. On vain suru siitä kuinka joiltakin koko elämä vietiin pois, siitä kuinka ihmiset tekevät tällaista toisilleen, siitä kuinka haurasta kaikki on. Siitä kuinka kaikesta huolimatta pelkää hieman aiempaa enemmän. Kuinka jokaisen sireenin ääni saa pysähtymään paikoilleen.

(Kuvat ovat lokakuulta, jolloin ei pelottanut juuri mikään.)